Isoisän nukkekoti


Mä viime vuoden joulukuussa ullakolle kapusin

ja sattumalta vanhaan nukkekotiin törmäsin

Mä siellä (ullakolla) pengoin mitä lienen oikein etsinyt,

mut löysin vanhan nukkekodin, siitä kerron nyt.

Sen pölystä kun puhdistin ja sitä kääntelin

(mitat 80x120x60, painaa PALJON!)
niin lopulta uupuneena sen  päälle istahdin.

En aikaa tiedä miten kauan siinä viivähdin,

kun nukkekodin tarinaa  mä hiljaa muistelin.

Kas kerran eräs pieni tyttö ihastui nukkekotiin,
ja kohta isoisää pyydettiin rakennushankkeisiin.
Kun kerran katsoi lapsenlapsen (minä) silmiin ruskeisiin,

niin hän kaikki toiveet  toteuttaa tahtoi niin.

Niin löytyi pieni lautakauppa sivukadulla.

Niin pientä kauppaa nykyään et löydä todella.

Ja siihen puotiin isoisä sitten piipahti.

Hän kauan etsi lastulevyn (voi ei ) viimein valitsi.

Vaan parhain valinta se tuskin isoisälle ollut  ois,

kas syy on toinen ett se (nukkekoti) kauan kestää vois.

Ja joka päivä iltaisin kun kello tuli kuus

nähtiin eräs isoisä ja lastulevy uus.

Niin kului aikaa nukkekodin vuoksi tosiaan.

Kun suunnitelma hurjin puhkes kukkimaan.

Ei paremmin tää tarina päättyä nyt voi,

kun kera syksyn lehtien nukkekoti katon päälleen sai..

Näin kuvat kulki muistoissani  hämys ullakon

ja mietin kuinka kaunis sentään nukkekoti on.

Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain,

kuin isoisän tarinasta nukkekoti vain.

Vaan ehkä ajan tomun alta joskus kuitenkin

joku pienen (??)  muiston löytää niinkuin minäkin.

Näin isoisän nukkekoti sai  mut toimimaan ja

ja vanhan nukkekodin otin käyttöön  uudestaan.

Se kunnostusta vaatii totta tosiaan
enkä edes tiedä mistä tarvikkeita saan.
Ehkä sen saman lautakaupan joudun etsimään
jotta nukkekodin kukoistukseen saan palaamaan.